Kolumni on julkaistu Demokraatti -lehdessä 26.6.2020
Kun vuosi sitten tulin valittua Euroopan parlamenttiin, luulin tietäväni tulevasta työstä ja Euroopasta aika paljon. Todellisuus kuitenkin yllätti ensin positiivisesti Suomen merkittävällä puheenjohtajakaudella, ja tänä keväänä negatiivisesti koronakriisin iskiessä.
Parlamenttityön alkaessa pääsin haluamiini valiokuntiin. Talous- ja raha-asioiden valiokunnassa keskitytään rahapolitiikkaan, finanssimarkkinoihin ja verotukseen. Budjettivaliokunnassa käsitellään nimensä mukaisesti Euroopan unionin budjettiin liittyviä päätöksiä. Asioiden skaala on laaja, ja valiokunnat osoittautuneet merkitykseltään suuremmiksi kuin osasin ajatella.
Tulin valittua myös parlamentin demariryhmän työvaliokuntaan ja ryhmän rahastonhoitajaksi. Vaalipuheeni jäi ryhmän jäsenten mieliin. Kerroin olevani Suomen viimeisin valtiovarainministeri, jonka aikana budjetti oli ylijäämäinen. Se herätti ryhmän jäsenten keskuudessa aitoa huomiota ja moni tuli jälkeenpäin kysymään, oliko se aivan totta.
Syksyllä Suomen EU-puheenjohtajakausi toi meille paljon ylimääräistä huomiota. Pääministeri Rinteen ohjelmaesitykset noteerattiin myönteisesti. Vielä enemmän myönteistä huomiota tuli, kun joulukuussa maailmaa alkoivat kiertää kuvat uudesta hallituksen nuoresta naisjohtoviisikosta Sanna Marinin johdolla.
Suomalainen tasa-arvoajattelu ja feminismi nousivat parlamentissa ihailun ja suuren kiinnostuksen kohteeksi. Hyötyä kertyi moninkertaisesti enemmän kuin yhdestäkään takavuosien brändimainonnasta.
Suomessa komission koronaan liittyvien talousesitysten yhteydessä on pohdittu, saako Suomen edusta puhua vai pitääkö keskittyä eurooppalaisen edun hahmottamiseen.
Kokemuksestani sanoisin, että Suomella on täysi lupa ajaa myös omaa etuaan sillä niin tekevät kaikki muutkin. Aika usein on niin, että mitä kauniimpi puheenvuoro eurooppalaisista arvoista, sitä varmemmin se päätyy ehdotukseen, joka hyvin palvelee puhujan omia kansallisia tarpeita.
EU:ssa pitää vaikuttaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Loppusuoralla 27 jäsenmaan yhteisössä muutosten aikaansaanti on vaikeaa. Eurooppalaisessa päätöksenteossa on ajoissa tiedettävä, mitä haluaa ja tuotava se esille. Viisainta on vaikuttaa etukäteen komission esityksiin, jolloin muutostarpeet neuvoston tai parlamentin työn kautta ovat vähäisemmät.
Paras esimerkki vuoden aikana näkemästäni vaikuttamisesta on puolalaisen eurooppaministerin lausunto, miten Puola onnistui lobbaamaan etukäteen komission esitykseen elpymisrahoituksesta oikeat Puolaa hyödyttävät kriteerit.
Suomen etu on, jos eurooppalainen yhteistyö menestyy ja koko Eurooppa kukoistaa. Siinä samassa kannattaa katsoa sen omankin kansallisen edun perään.
