Kolumni on julkaistu Maaseudun tulevaisuudessa 9.4.
Sodan jälkeisiä vuosia on Suomessa kutsuttu vaaran vuosiksi. Silloin kyse oli pohjoismaisen yhteiskuntajärjestyksen säilymisestä politiikan ja talouden murrosvuosina.
Tämä ja ensi vuosi ovat uudenlaiset vaaran vuodet, joiden aikana yhteiskuntamme kyky kestää poikkeuksellisia vastoinkäymisiä laitetaan modernin ajan ainutkertaiseen testiin.
Korona on pirullinen vihollinen. Se ei ole näkyvissä eikä sen käyttäytymisestä ole varmuutta. Kun tauti tarttuu oireettomana eikä kaikkia ominaisuuksia tiedetä, on siltä suojautuminen työlästä. Tähän mennessä varmin keino on ihmisten välisten kontaktien vähentäminen pysymällä kotona, tekemällä etätöitä ja eristäytymällä vielä tiukemmin, jos on oireita tai altistunut. Kaikesta tästä seuraa iso talousshokki.
Koronan tuoma talousisku tulee nopeasti kuin kärpässarjan nyrkkeilijältä mutta voima on raskaasta sarjasta. Kun jo kriisin alussa joka kymmenes on lomautettuna ja joka viides odottaa lomautusta, on talousjälki selkeästi pahempaa kuin finanssikriisissä kymmenen vuotta sitten.
Talousennusteet tulevat asteittain alas. Jos kansantuotteen pudotus jää kymmeneen prosenttiin, meille on käynyt vaaroihin nähden sittenkin hyvin. Finanssikriisin aikainen kahdeksan prosentin rojahdus taitaa kuitenkin tulla kaikissa tapauksissa mykistetyksi.
Valtio ottaa nyt poikkeuksellisen suuren osan iskusta vastaan. Ennustettu velan lisäys ylittää 20 miljardia. Silti kärsimystä ja tuhoa syntyy yksityiselle sektorille ennen näkemättömissä määrin ja lyhyessä ajassa. Yrityksiä ajautuu maksuvaikeuksiin, joutuu lopettamaan toimintansa ja moni kotitalous kohtaa työttömyyden myötä toimeentulovaikeuksia.
Suomessa on tehty vastuullista taloudenhoitoa ja maamme kuuluu EU:n vähävelkaisimpiin. Tuo aikaisempi velkakammo toimii nyt eduksemme, sillä lisävelan jälkeenkään emme ole kuilun partaalla. Kriisin keskellä kaikki hyväksyvät velkaantumisen. Valtiontalous ja toimiva julkinen sektori osoittautuvat nyt monen yrityksenkin välttämättömäksi pelastusrenkaaksi.
Onni onnettomuudessa on, että finanssikriisi on tuoreessa muistissa. Laajasti ymmärretään, että talouden shokissa julkisen vallan on tehtävä kaikkensa rahoituksen varmistamiseksi ja turhien konkurssien välttämiseksi. Työntekijät ovat hyväksyneet nopeutetut lomautukset ja ottavat näin osan yritysriskistä kannettavakseen.
Kriisiaikoina tarvitaan keskinäistä luottamusta, aitoa yhteishenkeä ja yhteenkuuluvuutta. Kotiseudun yritysten auttaminen ja maatalousyritysten työvoimatarpeeseen vastaaminen kertovat osaltaan, osaammeko sopeutua uuden tilanteen vaatimuksiin ja löytyykö meiltä kansakuntana sitä sinnikkyyttä, jolla aikaisemmat sukupolvet ovat vaarat selättäneet.
Pääministeri Marinin hallitus on joutunut laittamaan omat työsuunnitelmansa aika lailla uusiksi. Yhteiskunnan rauhallisen uudistamisen sijaan keskiöön on tullut kriisijohtaminen ja ihmishenkien suojelu. Marin joukkoineen on selviytynyt tähänastisesta kiiraskokeesta hyvin ja oppositiokin on nähnyt roolinsa kriisioloissa rakentavalla tavalla.
Vaaran vuosista selvitään, kun tämän päivän sukupolvet osoittavat samaa sinnikkyyttä, sisua ja yhteenkuuluvuutta kuin aikaisemmat polvet Suomen sodanjälkeisessä rakennustyössä. Kun tauti on taltutettu, voidaan talouden rakennustyöhön käydä täysillä ja myös lamassa syntynyt taakka jakaa oikeudenmukaisella tavalla.
