Tällä viikolla on otettu edistysaskeleita digiveron saralla, eli laajemmin verotuksen oikeudenmukaisuuden kanssa. Eilen raha- ja talousasioiden valiokunta hyväksyi raportin, jossa vaadimme vanhentuneiden kansainvälisten verosääntöjen uudistamista.
Nykytilanteessa digitaalisten palveluiden verolainsäädäntö on pahasti ajastaan jäljessä. Digijätteihin kohdistuva verotus on epäreilun pieni. Esimerkiksi pk-yritykset maksavat tuplamäärän veroja digijätteihin verrattuna. Reilua tämä ei ole, sillä digijättien voitot ovat moninkertaiset keskimääräiseen pk-yritykseen verrattuna. Digijätit eivät ole myöskään pk-yritysten tavoin kärsineet koronapandemiasta, vaan päinvastoin vahvistaneet asemaansa digitalisaation voimistuessa.
Digiveron kohdalla on pitkään vallinnut pattitilanne, sillä ala on jo odotellut globaalin lainsäädäntökehikon valmistumista OECD- tai G20-vetoisesti. Nyt EU on linjannut, että jos kansainvälistä lainsäädäntöä ei ala kuulua, EU tekee itse omansa. Epäoikeudenmukaista verotusta on katseltu jo riittävän kauan. Yhteiskuntavastuu kuuluu myös digijäteille, eikä oikeudenmukaisuus voi odottaa.
Eilen valiokunnan hyväksymä kanta on, että digiverotukseen tarvitaan verojen vähimmäiskanta, ja todellinen vähimmäisverokanta pitää asettaa oikeudenmukaiselle ja riittävälle tasolle voittojen siirtämisen estämiseksi ja verokilpailun estämiseksi. Tarvitsemme selkeät säännöt sitä, missä ja kuinka paljon veroa yritykset maksavat, samalla tuoden digitaalisten palveluiden verotuksen tälle aikakaudelle. Siten voimme varmistaa tasavertaiset toimintaedellytykset eri maiden ja yritysten välille. Nykytilanne, jossa digijättien verotusta ohjaa vain hyvin erimitalliset kansalliset verolait, on varsinainen villi länsi. Kansainvälinen yhteisymmärrys tarvitaan yhtäältä oikeudenmukaisuuden, mutta myös vakauden ja johdonmukaisuuden vuoksi.
Kansainvälisen digiveron kehikon aikaansaanti on juuri nyt kiinnostava teema. OECD:n johtoon äskettäin valittu, kesäkuussa aloittava pääsihteeri Mathias Cormann korosti hiljattain olevansa luottavainen uuden kansainvälisen sääntelykehikon aikaansaamisesta. Samaan aikaan hän sanoi, ettei EU:n pitäisi luoda lainsäädäntöä yksipuolisesti. Cormannin pelko on, että jos EU linjaa voimakkaasti yhdysvaltalaisten digijättien verotuksen nostamisesta, on Bidenin hallinto Yhdysvalloissa aikamoisessa pakkoraossa, ja uhka jopa kauppasodalle on olemassa. Kansainvälisesti sovittu, OECD:n johtama lainsäädäntöprosessi kun voisi jopa tuoda Yhdysvalloille lisää verotuloja.
Meidän on kuitenkin otettava huomioon, että OECD on saanut jo pitkään valmistella digiveroa, ja sitä koskeva lainsäädäntö on jo pahasti myöhästynyt alkuperäisestä tavoiteaikataulustaan. Kansainvälinen lainsäädäntökehikko on tietysti ykkösprioriteetti – ja sitten tulee se kuuluisa “mutta”. EU:n kansalaiset ovat jo pitkään vaatineet verotuksen oikeudenmukaisuutta ja tässä hetkessä korostuu myös tarve digijättien maksamille verotuloille, kun EU ja sen jäsenmaat yrittävät toipua koronapandemiasta. Viivyttely on jo nyt johtanut tilanteeseen, jossa eurooppalaiset hyvinvointivaltiot menettävät miljardeja verotuloja joka vuosi. Odottelut on nyt odoteltu, ja jossain vaiheessa EU:n on myös näytettävä, missä menee aikaraja oikeudenmukaisuuden soveltamiselle.
