Euroopan komissio ilmoittaa käynnistäneensä Suomen kansallisten ja alueviranomaisten kanssa tiiviin vuoropuhelun määrittääkseen sopivimmat vaihtoehdot, jotta EU:n ulkoraja-alueet voisivat Venäjän Ukrainaan kohdistamasta hyökkäyssodasta huolimatta edelleen käyttää EU:n ulkorajaohjelmiin osoitettuja määrärahoja oman alueensa kehittämiseen.
Tämä ilmenee komission 27.6.2022 antamasta vastauksesta europarlamentaarikko Eero Heinäluoman toukokuussa komissiolle tekemään kirjalliseen kysymykseen koskien EU:n ulkoraja-alueiden kehittämispanostuksen suuntaamista uutta geopoliittista tilannetta vastaavaksi.
Kirjallisessa kysymyksessään komissiolle Heinäluoma muistutti, että EU:n ulkorajaohjelmat ovat olleet 2000-luvulla tärkein EU:n rajaseutujen kehittämisinstrumentti. Esimerkiksi tällä ohjelmakaudella Suomessa on käynnissä kolme EU:n ulkorajalle sijoittuvaa Interreg-ohjelmaa, joille on allokoitu EU-rahoitusta noin 112 miljoonaa euroa. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on nyt luonnollisesti pysäyttänyt kaikkien näiden ulkorajaohjelmien valmistelun ja toteutuksen.
Kysymyksessään Heinäluoma painotti myös sitä, että ulkorajaohjelmien loppukauden rahoituksen kohdentaminen alkuperäisille tukialueille edellyttää komission toimia rahoituksen ajankohtaisten geopoliittisten esteiden huomioimiseksi ja ulkorajaohjelmiin allokoidun EAKR-rahoituksen siirtämiseksi kansalliseen alue- ja rakennepolitiikan ohjelmaan. EAKR-varojen ja niiden kansallisen vastinrahan tulee kanavoitua jatkossakin EU:n ulkoraja-alueiden aluekehityksen tueksi. Tällä on iso merkitys rajamaakuntien vaikeassa tilanteessa, kun taloudelliset yhteydet Venäjälle on pitkäksi aikaa jäädytetty.
Vastauksessaan europarlamentaarikko Heinäluoman kirjalliseen kysymykseen komissio ilmoittaa valmistelevansa parhaillaan tarvittavia toimia oikeusvarmuuden takaamiseksi, jotta käynnissä olevia ohjelmia voidaan jatkaa jäsenvaltioissa Venäjän kanssa tehtävän yhteistyön keskeyttämisestä huolimatta. Lisäksi komissio toteaa, että vuosien 2021–2027 ohjelmakauden osalta se käy tiivistä vuoropuhelua Suomen alueiden ja kansallisten viranomaisten kanssa määrittääkseen sopivimmat vaihtoehdot, jotta kaikki EU:n ulkoraja-alueet voisivat edelleen hyötyä yhteistyöohjelmista.
-Tämä vastauksen osa korostaa alueiden ja kansallisten toimijoiden roolia ja merkitystä nykytilanteen aiheuttamien haasteiden ja muutosten huomioon ottamisessa ja niistä aiheutuvien muutostarpeiden kanavoimisessa konkreettisiksi toimenpiteiksi, mutta korostaa samalla myös komission roolia uudistusten toteuttamisessa.
Heinäluoman mukaan vastauksen valossa on valitettavaa, että ulkorajaohjelmista hyötyvien maakuntien osalta ei ole varmuutta, millä aikataululla ja missä määrin ulkorajaohjelmista purkautuvaa rahaa alueelle suunnataan. Samaan aikaan myös vuosien 2021-2027 ohjelman osalta olisi tärkeää ratkaista nopeasti toimintatavat ja rahoitusmäärät.
– Kokonaisuutena komission vastauksessa on positiivinen sävy, mutta alueet kaipaavat tulevaisuudennäkymiensä selkeytyvän mahdollisimman nopeasti ja konkreettiset ratkaisut sekä tukipäätökset valtiolta ja komissiolta olisivat tärkeitä ongelmien ratkaisemiseksi ja tulevaisuudenuskon vahvistamiseksi, Heinäluoma muistuttaa.
– Ohjelmien käynnistyminen on viivästynyt ja viivästyksen seurauksena uhkaa käydä niin, että taloudellisen tilanteen heiketessä esimerkiksi Itä- ja Pohjois-Suomi eivät kykene lyhyessä ajassa täysimääräisesti hyödyntämään rahoitusta kansallisen rahoituksen ja yritysten rahoitustilanteen heikentymisen vuoksi.
– Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyssodan taloudelliset vaikutukset koko Eurooppaan ovat suuret, mutta erityisen kipeästi ne koskevat niitä Euroopan unionin alueita, joiden paikallistalouteen nyt päättynyt yhteistyö Venäjän kanssa on aiemmin tuonut merkittävää taloudellista vireyttä.
– Nopeaa paluuta entiseen ei ole, joten myös EU:n rahoitusinstrumenttien on pystyttävä nopeasti reagoimaan muuttuneeseen tilanteeseen, Heinäluoma painottaa.
